Nonii...aikaa on kulunut ja migin lankaa...

Tositoimissa...

Edellisen kertomuksen jälkeen on tullut muutama tunti hommia tehtyä, siitä syystä en ole pahemmin päivitellyt sivuja. Viimeksihän jäi homma siihen että helmojen alus/sisäpellit oli puhdistettu ja suojattu. Toukokuun viimeisellä viikolla sitten pääsin oikeen tositoimiin! Eli aloin sovittelemaan palasia paikalleen. Aloitin kuskinpuoleisesta helmasti, ihan siitä syystä että siinä enemmän tekemistä mutta yksi pala = tuntuu että on saanut jotakin aikaiseksi.

Vasen: SWT:n korjauspalat. Oikea: Iso auto ja pikkunen mikki.

No siis aluksi piti leikata auton kylki suoraksi, ensimmäinen pellin poisto oli suoritettu paksulla laikalla joka muutaman kerran otti ja lähti kieroon. Nyt tuli hankittua Mirkan ohuita laikkoja, hintaa oli n. 5X enemmän mitä Honkkarin myymillä halvoilla. Mutta oli kestävyyttäkin. Mittailin kylkikantista muutaman sentin matkan ja kiinnitin suoran laudan puristimilla peltiin. Sitä myöten sitten vetäsin vanhan pellin pois. Uutta palaa piti myös hiukan leikellä. pituutta siinä oli liikaa n. 10cm ja korkeutta kolmisen senttiä. Päätin hitsata palan kiinni kyljessä olevan palkin alta. Jos sitä olisi yläpuolelle alkanut hitsaamaan olisi samalla pitänyt turvallisuus syistä poistaa sisustukset. Tai sitten luottaa tuuriin "ei se syty...". Mittailin pellit niin että uusi pelti jää n. 3-5mm vanhan alle.

Sitten kun viimein pääsi hitsaamaan alkoi miggi temppuilla. Lanka ei kulkenut! Otin koneen kyljen auki ja rullat kyllä yrittivät lykätä lankaa kohti suutinta mutta ei juurikaan mitään tapahtunut. Puhdistin rullat ja tarkistin kiristyksen. Ei toiminut, hetken aikaa tuskailin kun mieleen tuli että lankasuutinhan siellä on tukossa! No eikun uusia suuttimia hakemaan...Ai niin mistä?! Niitähän yritin metsästää jo viimeviikolla ja Mikkeliläiseen hitsausliikkeeseen suostuivat ystävällisesti tilaamaan vaikka kertoivat ettei viimeiseen 4-5 vuoteen kukaan ole niitä edes kysellyt! Jääköön mainitsematta tässä ne muut paikat joista kyselin ja joissa vastauksena oli yleensä "noo meillä on noi mitkä tuolla hyllyssä on...eeei me kyllä oikeen tilata niinku ja mäki oon tässä vaan kesätöissä nii emmää oikeen...".
Suuttimen perusteellisen puhdistamisen jälkeen alkoi kone ja homma toimimaan. Yhtäperusteellisesti en ollut puhdistanut auton peltejä, mistä syystä kipinää sinkoili ja jälki oli peestä. Samoin kesti aikansa ennen kuin löytyi oikeat säädöt. Muutamaan vuoteen ei ollutkaan tullut miggiin koskettua, tai itse asiassa se oli useita vuosia hukassa. Kunnes sitten löytyi lainauksen jäljiltä, pullotyhjänä ja lanka pilalle hapettuneena. Auton aluspeltiin,sinne alas siis, vedin kerroksen uretaaniliimaa ennen kun aloin peltia asentelemaan paikalle. Kun yläosa ja sivut olivat jotenkin tasaisesti ja mielestäni riittävästi kiinni aloin taitella alaosaa uudesta palasta sisäpellin ympärille. Kumipäävasaralla ja lukkopihdeillä meni hommaan toistatuntia. Mitenkään mukavaa se ei ollut, niskassa tuntui tehty työ muutaman päivän ajan. Taittelun jälkeen hitsailin vielä koriin kiinni peltiä muutaman sentin väleiltä. Välillä liima paloi mukavasti, mutta suurempia vahinkoja ei syntynyt, tietääkseni.

Kello alkoi lähestyä uhkaavasti iltapäivää. Tarkoituksena oli ollut että homma olisi valmis klo 15-16 aikaan, jonka jälkeen olisin suunnistanut työpaikan saunailtaan. Yrittiväthän ne sieltä soitella ja kysellä että olenkos tulossa, kun hätäisimmät jo paikalla olivat iltapäivästä ja olettivat minunkin tulevan kun vapaapäivää viettelin. No onneksi muutama tiesi että minulla on tärkeämpääkin tekemistä kun saunominen Saimaan rannalla, oluenjuominen ja grillaaminen.

Pienempi, mutta ei yhtään helpompi pala oli vielä kiinnittämättä, eli kuskin kynnys. Myös sitä joutui leikellä ja harmikseni huomasin että olin liian rankalla kädellä leikannut myös auton puolta pois. Kynnyksen kun sain kiinnitettyä oli aikaa mennyt 4-5h (sisältää muutaman kahvitauon, työkalujen huoltoa ja tuumausta).

Kynnyksen hiominen pakkeli/maalaus kuntoon olisi muuten ollut helppo homma mutta muutaman sauman olin onnistunut tekemään paikkaan jonne ei pääse kuin karahiomakoneella tai vastaavalla. Kynnyksen jälkeen aloin hiomaan kylkeä, siinä vaiheessa aurinkoisena ja kuumana perjantai iltapäivänä alkoi mieleen tulla levottomia mielikuvia rantasaunasta, makkarasta ja kylmästä oluesta. Niimpä "yhdellä vedolla" tuli koko yläosan sauma puhdistettua. Rälläkkä kävi yhtäjaksoisesti lähemmäs puolituntia. Kun sauma oli tasaisen näköinen vedin siihen ohuen kerroksen lasikuitukittiä. Sen päälle sitten alusmaali estämään suurempia ruostumisia. Kello oli jo paljon, olin parisen tuntia aikataulustani jäljessä, eli sauna olisi kohta jo lämpimänä. Niin ja matkaa saunalle oli n. 120 km! Jälkeni sain siivottua ja matkaan pääsin. Sopivasti saavuinkin paikalle, grilli oli kuumana ja pihvit tuli syötyä. Alunperin laskinkin että säästän päivällä hyvää korjaus aikaa sillä kun en syö joutavia vaan jätän ne puuhat illaksi.

Valmista tuli, huomaa varjojen
suunta verrattuna edelliseen kuvaan.

Otetaas pohjia...rälläkällä irti!

Meni taas muutama päivä töitä tehdessä ja seuraavilla vapailla jatkoin hommia. Jostainsyystä minun teki mieli tutkiskella ja puhdistaa peltejä auton perän puolelta ja vielä alta. Pienen hiekkapuhalluskannun kanssa sitten kävin läpi auton pohjaa. Rapsuttelin välillä käsin maaleja ja roikkuvia massoja irti. Kannun ja suojaimen kanssa ei juurikaan pystynyt havaintoja tekemään jotenka pidin taukoa ja tutkiskelin aikaansaannostani. Lehtijousen yllä, siinä takalokasuojan sisäpuolella huomioni kiinnittyi johonkin omituiseen jota ei olisi pitänyt näkyä siitä suunnasta. VANERIA!!! Perhana, olin siis onnistunut puhaltamaan tuolla onnettoman heikkotehoisella hiekan tohottimella pohjapellistä läpi. Tarkemmin tutkiessani huomasin että olin onnistunut poistamaan hiekalla kaiken lian joka peitti pohjavanereita ja reikä oli ollut varmaan pitkään tuossa paikassa.

Aloin tutkimaan auton pohjaa tarkemmin. Toisella puolella lähes samanlaiset vauriot samassa paikassa. laskeskelein pikaisesti että pari-kolme päivää tuli lisää homma (optimistisesti). Muutamia hetkiä tuumailtuani ja asiaa tutkittuani päätin nyt keskittyä vaurioiden kartoittamiseen vähäisen aikani. Se taas tarkoitti sitä että tiskipöytä pitäisi purkaa kaapistoineen ja toiseltapuolelta sohva ja sen alta poistaa laturit, vesisäiliöt, pumppu, lämmitin. Lisäksi pohjamattoa pitäisi leikata. Pohjamattohan oli koko auton lattian peittävä, myös kaapistoiden sisällä ja sohvan alla.

Ilokseni kaapiston/tiskipöydän puolta purkaessani huomasin että jääkaapin poistamalla tällainen laiheliini mahtuu kaapin sisään tekemään hommia. Kaapit ja sohvan alla olleet varusteet lähtivät pois suht vähällä vaivalla. Johtoja sai kiskottua sivuun mutta viemäriputki piti kylmästi katkaista. Pohjamattoa tuli nirhattua pois edestä, uskomattoman tiukkaa tavaraa! Suurin ongelma sitten olikin vanerin poistaminen. Siihen tuli kokeiltua käsisirkkeliä, kuviosahaa ja jopa rälläkkää, savutti muuten aika pirusti tuo viimeinen! No lopuksi pääsi tutkimaan vaurioita ja poistamaan peltejä. Siihen hommaan menikin sitten toistapäivää. Pienoista apua toi hankkimani paineilma laikka, sellainen suoramalli. Muutoin oli tehokas ja näppärä ahtaisiin väleihin mutta...ihmettelin miksi ei ota kierroksia. Odottelin hetken, ajattelin että kompurahan se siellä on tyhjänä ja kohta taas lähtee. Mutta eipäs lähtenytkään, oikeastaan ei enää pyörinyt. Yritin kuunnella kompuran ääntä, se kun on autotallissa ettei naapurit häiriinny ja ei itelläkään kovin pahasti korvaan pistä. No kuuntelemalla ei ääntä tullut jotenka paikanpäälle asiaa tutkimaan.
Ensimmäinen havainto oli ettei autotallissa ollut valoja, toinen se että kompurassa ei ollut painetta eikä se ollut käynnistynyt. Päätelmä oli että sulake oli palanut, syytä siihen en vielä uskaltanut ajatella. Mutta parin palaneen sulakkeen jälkeen oli myönnyttävä siihen että kompressori oli hajonnut.

- Tähän väliin kerrottava että edellinen teki saman n. viikon käytön jälkeen. Maalailin keittiön kaapin oveja muutaman päivänä. takuuseen meni.

Piti sitten tulla toimeen ilman paineilmaa. Muutama tunti meni ja ihan hyvänkokosta reikää oli pohjaan saanut aikaiseksi.

No kompura meni yhä takuuseen, vaikka hiukan ihmettelivät Honkkarissa "ööh tää siis on vaihtokuitti sulla...ai siis toinen jo menny rikki". Nyt ei enää saanu 12kk takuuta vaikka antovat uuden tilalle, epäilivätköhän jotakin!

Takapuskuri - Nurkat

Samalla kun pohjaa puhdistin päätin sivuhommana irroittaa viimeinkin takapuskurin. Oli vaihtelua auton sisällä kykkimiselle. Aikaisemmin olin jo ruiskutellut ruosteen irroittajaa pultteihin ja yhden saanut jo auki ja yhden poikki, eli 8 pulttiä jäljellä. Niistä yksi suostui irtoamaan. Lopuksi otin koneet käyttöön. Porasin kupujen päähän hiukan koloa josta sitten hiomalaikalla aloin poistamaan metallia. Muutaman kerran laikka lipsahti puskurin pintaan mutta pahempia vaurioita ei tullut.

Psukusrin alla näky oli suhteellisen lohduton! Leikkasin surutta peltiä pois ja puhdistin ruosteita mekaanisesti ja liisterisitruunahapolla. Lopuksi maalasin raudat Rostexilla ja päälle vedin kerroksen kotelosuoja ainetta. Kyselin aikoinaan korjauspaloja nurkkiin SWT:llä niiden hinta oli jotakuinkin 80€/kpl. Mikkelissä oli aikaisemmin jo keväällä käynyt tutustumassa erääseen Vanin raatoon ja sieltä kävin kulmia irroittelemassa. Oli aika rankkaa hommaa, rälläköidä lämpimässä vesisateessa, hyttysten syötävänä ja kropassa tuntui edellisenä päivänä työkaverin kanssa viettämäni pitkänkaavan mukainen saunailta.

Takanurkat, vasen ja oikea. Suurimmat ruosteet poistettu ja
vedetty maalia ja massaa päälle

Maalausta.

Tulihan tuossa purkamisen, repimisen ja hitsaamisen välissä maalailtuakin, niitä uusia vanhoja ovia. Siis ennen kun kompressori hajosi. Tilasin Kotilaisen nettikaupasta pohjamaaleja. Mipan WBS 1K maalia litra koska päättelin että ovet olivat ainakin osittain termoplastisella maalattu. Lisäksi 3,6l CS:n valkoista hiontaväri + kovetin.

Muutaman pakkeloinnin ja hionnan jälkeen ruiskuttelin Mipan WBS:n ovien pintaan. Olikin ensimmäistä vesiohenteista maalia mitä olen ikinä käyttänyt. Pieni korjausruiskuni ei oikein enää tuntunut toimivalta. Muutamia kertoja roiski ilkeästi maalia ja viuhkakin oli turhan pieni. Maalaukseen varustauduin hengityssuodattimin ja hanskoin. Ihmettelin maalauksen aikana että missä se haju on!? Vasta maalauksen jälkeen aloin tutkimaan purnukkaa, varoitustekstin kyllä löysin ja vapaasi suomennettuna: " Ei saa kaataa viemäriin, voi vahingoittaa vesieliöitä". No että tuollaista ainetta, eipä mennyt edes päähän!

Takaovet 1. maalauksen jälkeen.

Parikerrosta tuli WBS.ää vedettyä. Jälki oli hiukan heikkoa pienellä halpis ruiskulla mutta 600 paperilla varoen hioin niin sain tasaisen pinnan. Mieleeni tuli uuden ruiskun hankinta, joka olisi kyllä tarpeen. Muutamia paikkoja sitten kiertelin ja kohtalaisen näköiset HVLP ruiskut maksoivat 50-100e ja eräässä liikkeessä hypistelin hienoa Devilbissin ruiskua mutta totesin sen olevan budjettiin nähden liian kallis.
Pari päivää tutkiskelin netin antimia, suomessa ei kovinkaan montaa mallia löytynyt ja hinnatkin olivat aika reiluja verrattuina ulkolaiseen tarjontaan. Ebayssa kiinnostuin ensin Devilbissin StrartingLine sarjan paketista. Kaksi ruiskua, jossa toisessa kahdet neulat ja suuttimet, toinen pienempi, paikkausruisku. Se kuitenkin olisi pitänyt tilata USA:sta ja tulli yleensä tuollaisia tilauksia muistaa eikä toimitusajastakaan ollut tietoa.

Päädyin sitten Saksan Ebaystä tilaamaan Devilbissin FinnishLine FLG-5 ruiskun 1.4mm suuttimella. Oletin jotenkin kummasti että kyseinen myyjä olisi tukenut PayPall maksua mutta eteeni tulikin saksankieliset tilisiirto ohjeet! Babelfishiä käyttäen tilisiirto onnistui ja reilussa viikossa ruisku saapui postiin. Myyjä oli laittanut mukaan saksankielisen kiitoskirjeen, hengityssuijaimen, latex hanskat ja pienen karkkipussin!
Samalla reissulla ajattelin käydä kysäisemässä neula/suutin sarjaa siihen samasta liikeestä missä olin Devilbissä hipelöinyt parisen viikkoa sitten. Tiskillä myyjä sitten etsiskeli tietoja ja kävipä soittamassa maahantuojalle. Ei ollut kuitenkaan saanut sieltä ketään kiinni siihen aikaan iltapäivästä mutta arvioi että 1.8mm neula/suutin satsin hinta oli hiukan yli 300€!!! Siinä sitten hetken seisoin suuauki ihmetellen...Siis KOLMESATAA euroa!!! En edes kehdannut kertoa mistä ja mihin hintaan olin k.o ruiskun ostanut, mutta kauppoja ei tullut. Myyjä arvioi kyseisen mallin lähtöhinnaksi hiukan alle 400€. Täytyy pitää silmät auki jos löytyisi netistä neula/suutin paketti, tai sitten hankkia kolmas ruisku pohjamaaleille.

Muutaman päivän kuluttua pääsin kokeilemaankin ruiskua. Silmät innosta kiiluen sekoittelin CS:n hiontavärin ja vetäisin aikaisemmin WBS:llä maalatut irto-ovet valkoisiksi 2K hiontavärillä. Hienosti toimi ruisku ja autotallissa oli näkyvyyttäkin.

Myöhemmin vetäsin puutarhakalusteisiin samalla ruiskulla uudet öljyt. Sitä ennen tietenkin olin hionut ne paineilmaepäkeskolla/ sähkötasohiomakoneella. Pikkasen ehkä mei välineurheilun puolelle, mutta niinkuin sanoin naapurille "...ei tuota ruiskua oo sen takia ostettu että se on tallin seinällä". Tuli muuten hienot!!

...Jatkunee...taas joskus....